Päntäneen Möykyn vaiheita

Päntäneen Möykyn talo

Esa Tuuri
Olli Tuuri

Isojakokartta Möykyn talosta (Israel Wänman 1761). MMH uudistusarkisto, renovoidut kartat (KA).

Möykyn varhaisvaiheita

Esa Tuuri

Möykky sijaitsee Päntäneenjoen latvoilla, pienen metsätaipaleen takana keskikylältä. Möykyn suvussa kerrotaan muistitietona, että paikka oli asutettu jo ennen kun Kauhajoesta tuli kappeliseurakunta, siis jo ennen vuotta 1584. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ensimmäiset asukkaat nykyisessä Möykkykylässä ovat asuneet siellä jo 1500-luvun loppupuolella. Tämä on hyvin mahdollista, sillä tähän aikaan Päntäneen kymmenysveroluettelossa oli ajoittain toistakymmentä isännän nimeä. Mutta koska talonnimiä ei merkitty, voimme vain arvata, että joku näistä isännistä on täytynyt olla juuri Möykyn raivaaja.

Perimätiedolle antaa vahvistusta 1748 Ilmajoen syyskäräjillä käyty keskustelu Korhosen Matti Tuomaanpojan ja Hannu Yrjänänpoika Möykyn välillä erään niittyriidan tiimoilta. Korhonen väitti että Möykky olisi perustettu 50 vuotta sitten Sepän talon asujan luvalla. Hannu Möykky vastasi suunnilleen näin, että Möykyn talon aikaisempi asuja, jäljempänä mainittu Yrjänä ei ollut raivannut peltoja, vaan ottanut viljelykseen vanhoja peltoja jotka silloin jo kasvoivat tukkimetsää.

Yrjänän suku

Yrjänä Sipinpoika vaimoineen, jotka olivat Möykyn ensimmäiset nimeltä tunnetut asukkaat, ilmestyvät veroluetteloon vuonna 1654. Ensimmäinen vaimo oli nimeltään Liisa Yrjänäntytär. Liisa häipyy sittemmin veroluetteloista, ja vuonna 1689 mainitaan Yrjänän vaimon olevan nimeltään Maria, joka tarkentuu myöhemmin Eskontyttäreksi.

Yrjänän lapsista vain Marketta ja Kaisa näyttävät eläneen aikuisikään. Marketta toi taloon kotivävyn, Matti Sipinpojan Yrjänäisestä, joka kuitenkin kuoli pienen ajan kuluttua. Sen jälkeen hän itse meni emännäksi toisaalle, ja niin myös Kaisa. Kun isännänvaihtoaika sitten tuli, hypättiin yksi sukupolvi yli ja Marketan pojasta hänen ensimmäisestä aviostaan, Antti Matinpojasta tuli Möykyn seuraava isäntä.

Antin isä Matti oli siis Kauhajoen Yrjänäisen sukua, ja vaimo Maria Pentintytär oli Kauhajoen Ikkelän sukua, Pentti Aukustinpojan tytär. Antin ja Marian isännyysvuodet olivat 1688–1706. Jonkinlaisia vaikeuksia näyttää perheelle tulleen, sillä he jättävät talon näinkin pitkän isännyysajan jälkeen, ja siirtyvät huonemiehiksi Kauhajoen Pukkilaan.

Antilla ja Marialla oli ainakin seitsemän lasta. Heistä Valpuria, joka oli piikana Isossakyrössä, käytti myöhempi Möykyn isäntä Hannu Yrjänänpoika usein todistajana käräjillä. Venäläiset veivät Marketta-tyttären mukanaan Isonvihan aikana. Muut tunnetut lapset olivat Johanna, Jaakko, Liisa, Juho ja Heikki.

Seuraava vaihe

Uudeksi tilalliseksi tuli Yrjänä Pentinpoika, joka Ilmajoen talvikäräjillä 1707 haki verovapautta Möykyn kruununtalon ottamiseen, jonka ”Antti Matinpoika on jättänyt verohylyksi”.

Yrjänällä oli talonpidossa yhtiömiehenä eräs Matti Pentinpoika. Yrjänä oli edellisen isännän lanko, siis talo ”säilyi suvulla”. Hän jätti kuitenkin isännyyden jo 1709 ja siirtyi palvelukseen kestikievarinpitäjä Reinille Kauhajoella. Suomen Asutuksen yleisluettelossa mainitaan 1708 että hän oli palelluttanut jalkansa ja kulkee kerjuulla.

Yrjänällä oli vähän huolia naisaisoissa, sillä hänellä ehti olla puolen vuoden sisällä 1706–1707 kolme morsianta. Viimeisin oli juuri yhtiömiehensä Matin tytär Maria. Kun kihlaus purkautui, sai Maria pitää kihlalahjat ja kaksi karoliinia rahaa. Näitä asioita käsiteltiin vuoden 1709 talvi- ja syyskäräjillä sekä myös tuomiokapitulissa. Tästä kihlajaissumasta on maininta Kauhajoen Historia-kirjassakin. Mainittu yhtiömies Matti oli sitten isäntänä mutta kuolee jo 1710.

Möykky on veroautio vuoteen 1714 saakka, jolloin viimeisetkin asukkaat näyttävät jättävän sen Isonvihan melskeissä. Sitten talo oli suurimman osan ajasta asumattomana noin parisenkymmentä vuotta. Veroluetteloissa on ainoastaan mainintoja että Antti Matinpojan serkku Heikki Yrjänäinen käytti peltoja heinänkorjuuseen.

Hannu Yrjänänpoika, uusi isäntä

Vasta kymmenkunta vuotta rauhanteon jälkeen saa talo uudet isännät. Hannu Yrjänänpoika Harjankylän Kuutista ja vaimonsa Susanna Heikintytär Yrjänäinen astuvat areenalle vuonna 1733. Susannan isä oli juuri edellisessä kappaleessa mainittu Heikki. Hannulla puolestaan on sukujuuria Ikkelässä. Molempien suvuilla on kytkentöjä Möykkyyn. Talo on siis tuplavarmasti ”säilynyt suvulla”. Hannun juuret eivät yksiselitteisesti selviä kirkollisista lähteistä, mutta käräjäasiakirjoista sitäkin selvemmin.

Lapsia heille siunaantui kuusi, nimitäin Maria, Liisa, Kaappo, Antti, Mikko ja Anna. Perheen elämä näyttää kulkeneen normaaleilla raiteilla, mitään erikoisempaa ei ole asiakirjoista löytynyt. Kaikki lapset perustivat oman perheen.

Niittyriidat ja muut käräjäjutut

Koska talo oli ollut näinkin kauan asumattomana, olivat naapurit ehtineet laajentaa etupiirejään. Ilmajoen talvikäräjillä 1734 oli esillä kysymys erään Ryttiluoman niityn omistuksesta. Tuomas Seppänen oli Möykyn ollessa autiona ruvennut käyttämään aluetta. Hannu Yrjänänpoika oli kutsunut todistajaksi aikaisemman isännän Antti Matinpojan, joka kertoi että kyseinen niitty on hänen aikanaan kuulunut Möykyn nautintaan. Tämän perusteella tuomittiin niitty Möykylle. Syyskäräjillä 1736 oli esillä rajanveto Hukannevalla. Muina osapuolina olivat Yrjänä Rauska ja Martti Könnö Kauhajoelta.

Sitten oli muutamia vuosia rauhallista niittyjen suhteen, kunnes 1748 talvikäräjillä Hannu kanteli perintötalon asujasta Matti Tuomaanpoika Korhosesta, koskien niittyä ”Wetälänpärä”. Tämäkin oli vanhojen selvittelyä. Jo 1692 Korhosen silloinen isäntä Lauri Matinpoika oli valittanut Möykyn Yrjänä Sipinpojasta Päntäneeltä tästä niitystä. Todistajiksi oli taas haalittu vanhoja sukulaisia jotka toivottavasti jotakin muistaisivat. Mukana oli mm. Kauhajoen lukkari Jaakko Pertunpoika, jonka sanottiin olevan Hannun isän serkku.

Saman vuoden syyskäräjillä jatkettiin samaa riitaa samojen osapuolten välillä. Nyt oli todistajana mm kyläseppä Hannu Martinpoika Marttilasta joka myös oli Hannun isän serkku.

Seuraava jakso niittyriidoissa oli seuraavan vuoden välikäräjillä. Nyt oli todistajana isäntä, 85-vuotias Elias Ytterkodes Isojoelta, jonka isän veljen pojanpojan poika Möykyn sanottiin olevan.

Yhteenvetona käräjäjutuista saamme seuraavan sukulaisuuskaavion:

Ilmajoen talvikäräjillä 1758 isännät Antti Könnö Kauhajoelta ja Hannu Möykky Päntäneeltä ottivat esiin asian koskien Hukannevan niittyä. Osapuolet anoivat, että nimismies Johan Birling ja lautamiehet Juho Rein ja Jaakko Laurunen avustaisivat alueen jaossa.

1766 syyskäräjiin oli Hannu ilmoittanut varauksia seitsemästä niitystä, kait nyt heinämaat riittäisivät. Kun tarkastusasiakirja oli luettu, tiedusteltiin onko ketään, joka valittaisi tästä. Tiedossa ei ollut ketään, siis Möykky sai oikeuden niittyihin. Paikat näköjään ovat taas ruvenneet käymään ahtaiksi, sillä nämä varaukset olivat kauempana, pääasiassa sijaiten Uuronkylän ja Kauhajärven välimaastossa, toistakymmentä kilometriä Möykystä etelään.

Sukupolvenvaihdos

Hannu ja Susanna näyttävät suunnitelleen tarkkaan kuinka he jättävät talon ohjakset. He tekivät yhteisen testamentin jo 1766. Talvikäräjillä 19. helmikuuta 1768 oli asia esillä pääsisällöltään, siis että poika Kaappo (Gabriel) perisi koko talon jakamattomana, ja lunastaisi muut perilliset ulos. Susanna kuoli jo parin viikon päästä tästä, kolmantena maaliskuuta, siis ehti juuri saada asian pois vaivoistaan.

Asiaa käsiteltiin jatkossa useilla käräjillä, ja 8. syyskuuta 1770 tuli se valmiiksi. Lautamies Juho Reinin pyynnöstä annettiin isäntä Gabriel Hannunpojalle Möykystä seuraava kiinnekirja.

Minä Emanuel Lilius kuninkaallisen majesteetin ja valtakunnan korkea-arvoisan hovioikeuden varanotaari teen täten tiettäväksi, että 8. päivänä toukokuuta vuonna 1770 vapahtajamme armollisen syntymän jälkeen suoritin kuninkaallisen korkeasti mainitun hovioikeuden korkea-arvoisesta määräyksestä lailliset syyskäräjät Ilmajoen pitäjän rahvaan parissa Peltoniemen nimismiehen talossa. 

Tällöin läsnä olivat suorituskomissaari ja kruununnimismies luotettu Juho Birling, sekä seuraavat tilalliset ja valan vannoneet lautamiehet: Heikki Seppälä, Juho Rein, Mikki Hannuksela, Heikki Koivisto, Efraim Laurosela, Jaakko Lauroinen, Tuomas Säntti, Heikki Lammi, Juho Vähä-Kurikka, Erkki Jääskä, Iisakki Ala-Penttilä ja Matti Jouppi. 

Tuolloin oikeuden eteen tuli lautamies Juho Rein ja esitti isäntä Gabriel Hannunpojan puolesta tämän vanhempien Hannu Yrjänänpojan ja Susanna Heikintyttären 20.6.1766 tekemän testamentin. Testamentilla he olivat määränneet, että Juho Hannunpojan tulee saada heidän kuolemansa jälkeen heidän neljännesmanttaalin verotalonsa Möykyn sitä vastaan, että hän lunastaa sisaruksensa 200 kuparitaalarilla. Rein esitti myös Hannu Yrjänänpojan Susannan kuoleman jälkeen 14.3.1768 antaman kirjelmän, millä hän on luovuttanut täyden omistuksen taloon Gabriel Hannunpojalle. Tämän lisäksi Rein esitti kolmen kihlakunnanoikeuden tuomiokirjan otetta, että Möykyn talo on huudatettu ensimmäisen kerran 21.9.1768, toisen kerran 11.2.1769 ja kolmannen kerran 22.9.1769 Gabriel Hannunpojan toimesta. Rein pyysi, että kihlakunnanoikeus käsittelisi asiaa ja antaisi Gabriel Hannunpojalle lainmukaisen kiinnekirjan.

Gabriel Hannunpoika on esitetyllä tavalla tullut laillisesti Möykyn neljännesmanttaalin verotalon omistajaksi ja saanut siihen kolme julkista huudatusta ilman esitettyjä valituksia. Viimeisestä huudatuksesta on kulunut jo yli yö ja vuosi. Tämän vuoksi on edellä mainittu lainvoimainen toimitus selvitetty vahvistetuksi maakaaren IV luvun 1§ mukaisesti ja Möykyn neljännesmanttaalin verotalon on tunnustettu Gabriel Hannunpojalle, hänen vaimolleen ja perilisilleen nautittavaksi, viljeltäväksi ja omistettavaksi nyt ja tulevaisuudessa kaikkine siihen kuuluvine tiluksineen maalla ja vesillä, lähellä ja kaukana. (käännös M Pihlajaniemi).

Osasuurennos ylemmästä isojakokartasta 1761 (Israel Wänman). MMH uudistusarkisto, renovoidut kartat (KA).

Möykyn vaiheita Gabriel Hannunpojan jälkeen

Olli Tuuri

18. helmikuuta 1793 isännyys siirtyi Gabriel Hannunpojan ja Susanna Antintyttären pojalle Taneli Kaaponpojalle ja hänen vaimolleen Helenalle (s. Korhonen). Lapsia oli tuolloin kaksi: 3-vuotias Jaakko ja vuotta nuorempi Taneli. 15 vuotta myöhemmin, vuonna 1808, sekä Taneli että Helena kuolivat 43 vuoden iässä. Helena kuoli lapsivuoteeseen, Tanelin kuolinsyy ei ole tiedossani. Heiltä jäi seitsemän alaikäistä lasta (luettelo alla), joista vanhin oli 18-vuotias Jaakko. Taneli Kaaponpojan sisaruksista aikuisuuteen eli vain vanhempi sisar Maria, joka oli avioitunut Jalasjärveltä tulleen Joel Erkinpojan kanssa v. 1779. He asuttivat Möykystä Marian perintöosuuteen liittyvää Isoniemen torppaa. Torpan sijainti näkyy lopussa olevissa kartoissa. Vuonna 1775 talon manttaaliluku oli nostettu 3/8:aan.

Taneli Gabrielinpoika Möykky, Möykyn isäntä 1793–1808, s. 25.3.1765, k. 1808.

Puoliso: ∞ 1783 Helena Jaakontytär Yli-Korhonen, s. 22.5.1764, k. 18.4.1808

          

      Aikuisikään eläneet lapset:

      1. Jaakko, s. 14.7.1789, k. 23.7.1852. Möykyn isäntä 1809-, Piiparin isäntä 1833-. Puoliso: ∞ 1809 Maria Jaakontytär Seppänen, s. 10.3.1789, k. 27.12.1856

      2. Taneli, s. 21.11.1790. Mäkelän torppari Möykyssä. Puoliso: ∞ 1809 Justiina Mikkelintytär Möykky, s. 25.5.1783

      3. Kaisa (Pentilä), s. 7.9.1794. Puoliso: ∞ 26.12.1817 Matti Tuomaanpoika Pentilä, Pentilän isäntä, kuudennusmies, s. 24.8.1790, k. 8.11.1856. Heidän tyttärensä Maija Liisa oli Aapeli Pentilän vaimo

      4. Matti (Kestilä), s. 15.8.1798, k. 19.3.1869. Kestilän vävyisäntä. Puoliso: ∞ 1822 Maija Liisa Gabrielintytär Kestilä, s. 18.11.1804, k. 15.4.1893

      5. Juho, s. 9.11.1801, muutti Kristiinankaupunkiin 1824

      6. Albertiina (Korpi-Uuro), s. 23.12.1804, k. 9.12.1890. Puoliso: ∞ 1824 Iisakki Antinpoika Korpi-Uuro, s. 16.5.1797, k. 10.10.1878. Korpi-Uuron isäntä (lunastivat Korven torpan Uurossa 1860-luvulla)

      7. Jooseppi, s. 28.3.1806, k. 24.5.1868. Isoniemen torppari Möykyssä. Puoliso: ∞ 1827 Heta Tuomaantytär Pentilä, s. 11.12.1802, k. 13.12.1867

Möykky jaetaan 1832, puolet Möykystä vaihtuu Piipariin

Tanelin ja Helenan kuoltua vastuun Möykyn tulevaisuudesta otti lapsista vanhin, Jaakko Tanelinpoika. Hän avioitui 20 vuotta täytettyään Maria Jaakontytär Yli-Seppäsen kanssa vuonna 1809 ja lunasti nuorempien sisarustensa perintöosuudet. Möykyn talo pysyi Jaakon ja Marian hallinnassa jakamattomana vuoteen 1832 asti, jolloin Jaakko Tanelinpoika Möykky teki talokaupan Kustaa Matinpoika Piiparin kanssa. Jaakko vaihtoi puolet talostaan eli 3/16 manttaalia Möykystä 5/24 manttaalin Piiparin taloon. Kauppakirja allekirjoitettiin joulukuussa 1832. Välirahana Jaakko Tanelinpojan vastuulle tuli Kustaa Piiparin velka Jaakko Tuomaanpoika Ala-Korhoselle. Muutto sovittiin tapahtuvaksi seuraavan maaliskuun (1833) loppuun mennessä. Pian kaupanteon jälkeen, tammikuussa 1833 Piiparin isäntä Kustaa Matinpoika kuoli tapaturmaisesti vain 38 vuoden iässä (perukirja). Lapsia Piiparissa oli kahdeksan, nuorin syntyi viikkoa ennen Kustaan kuolemaa ja vanhinkin oli vasta 13-vuotias. Kustaan kuolemasta huolimatta talot vaihdettiin. Piiparin leski Maria Justiina Matintytär lapsineen muutti maaliskuussa 1833 Möykkyyn ja Möykyn isäntä Jaakko Tanelinpoika perheineen Piipariin. Piiparin lesken nimi on rippikirjoissa ja muissakin asiakirjoissa Maria Justiina, vaikka kastetiedoissa nimi on Maria Kristiina. Piipariin siirtyneen Jaakko Tanelinpojan poika Hermanni Jaakonpoika Piipari (s. 1817) ja vaimonsa Maria Liisa Jaakontytär Rauska (s. 1821) olivat sittemmin pitkäaikainen isäntäpari Piiparissa. Heidän jälkipolviaan löytyy mm. Panulassa, Pentilässä, Rahkolassa, Teevahaisessa ja Yli-Laurusessa. Hermannin jälkeen vuodesta 1865 Piiparia isännöi isänsä kaima Hermanni Hermanninpoika Piipari (s. 1843).

Matti Matinpoika Piipari, Piiparin isäntä (5/24 mtl) -1828, s. 22.2.1761, k. 28.1.1830.

Puoliso: ∞ 1782 Maria Siimonintytär Korhonen, s. 26.6.1759, k. 23.10.1838.

      Aikuisikään eläneet lapset:

      1.  Kaisa (Filppula), s. 27.9.1783, k. 6.5.1851. Puoliso: Salomon Stefanuksenpoika Filppula, s. 18.1.1782, k. 19.12.1837.

      2.  Justiina, s. 7.1.1788. Puoliso: ∞ 1817 Matti Juhonpoika, Piiparin renki, s. 10.2.1791

      3.  Hedvig, s. 26.2.1792. Puoliso: ∞ 1824 Heikki Heikinpoika Vähämäki, Piiparin torppari (vävy), s. 6.6.1801 Honkajoki.

      4.  Kustaa (Piipari), Piiparin isäntä 1823–32, s. 8.9.1794, k. 15.1.1833. Puoliso: ∞ 1818 Maria Kristiina (Justiina) Matintytär Kauhajärvi, Möykky e. Piipari, s. 6.11.1793, k. 1.2.1868

      5.  Susanna, s. 25.4.1798. Puoliso: ∞ 1821 Juho Juhonpoika, s. 29.5.1795.

      6.  Helena (Pentilä), s. 18.1.1800, k. 20.5.1865. Puoliso: ∞ 1838 Juho Juhonpoika Pentilä, Ojalan torppari Pentilässä, s. 1797 Ylöjärvi, k. 27.1.1883.

Kustaa Piiparin vaihdokista tuli Rintamöykky

Kustaa Piiparin isä Matti Matinpoika Piipari oli vaimonsa Maria Siimonintyttären suostumuksella luovuttanut omistamansa 5/24 manttaalin Piiparin verotalon pojalleen Kustaalle kauppakirjalla 2.1.1823. Kauppahinta 300 riikintaaleria piti kauppakirjan mukaan jakaa kanssaperillisille. Sisarosuudet jäivät tuolloin maksamatta, mutta Kustaa Matinpoika Piiparin (s. 1794) nuorin sisar Helena (s. 1800) sen sai vuonna 1840 käräjäoikeuden päätöksellä. Helena (s. 1800) oli asunut Piiparissa äitinsä kuolemaan saakka 1838 ja avioitui Pentilän leskitorpparin Juho Juhonpoika Ojalan kanssa samana vuonna. Juho Ojala, jonka ensimmäinen puoliso oli Pentilän talon tytär Kaisa Tuomaantytär (1788–1837), ajoi vuoden 1839 talvikäräjillä Helenan edusmiehenä hänen saataviaan koskevia juttuja, mm. Piiparin perintöasiaa. Juho Ojalan mielestä Helenan veljeä Kustaa Matinpoikaa oli suosittu perinnönjaossa, sillä viidestä aikuisikään eläneestä sisaresta neljä oli jäänyt perinnöttä. Tyttäristä Hedvig oli saanut Piiparista Vähämäen torpan, muut eivät mitään. Kustaa Matinpoika oli kuollut vuonna 1833, joten kanne kohdistui hänen leskeensä Maria Justiina Matintyttäreen (s. 1793) ja hänen lapsiinsa. Lasten holhooja oli talollinen Taneli Matinpoika Rauska, joka ei saapunut oikeuden istuntoon. Kantaja esitti 2.1.1823 tehdyn kauppakirjan, jonka mukaan talo siirtyi Kustaa Piiparin hallintaan maksamalla kanssaperillisten osuudet talon kokonaishinnan ollessa 300 riikintaaleria. Kustaan leski Maria Kristiina ei kiistänyt vaatimusta, mutta esitti oikeudelle 16.7.1825 laaditun paperin, jossa Matti Matinpoika Piipari siirsi oikeuden jälkeensä jäävään Piiparin taloon yksistään pojalleen Kustaalle, jonka ei tietyin ehdoin tarvitse maksaa lunastushintaa sisaruksilleen. Ehto liittyi mahdollisen takausvastuun toteutumiseen. Asian käsittely siirrettiin vuoden 1839 syyskäräjille, mutta jatkokäsittely löytyy vasta kevään 1840 talvikäräjiltä. Läsnä oli kantajan ja vastaajan lisäksi edellisestä istunnosta poisjäänyt Maria Matintyttären lasten holhooja Taneli Matinpoika Rauska. Takausvastuuta ei enää käsitelty, vaan haettiin sovitteluratkaisua. Osapuolet pääsivät sovintoon vastaajan suostuttua maksamaan kantajalle 40 riikintaaleria.

Leskiemäntä Maria Justiina Möykky siirsi edellä mainitun 3/16 manttaalin Möykyn isännyyden 13.11.1852 vanhimmalle pojalleen Matti Kustaanpojalle (s. 1820), joka oli avioitunut vuonna 1847 Repekka Jaakontyttären (s. 1824) kanssa. Jaakko Tanelinpoika Möykyn tytär Repekka palasi näin ollen emännöimään vanhaa kotitaloaan asuttuaan välillä 13 vuotta Piiparissa. 200 hopearuplan kauppahinta jaettiin sisarusten kesken, poikien (5) osuus oli hiukan yli 33 ruplaa kullekin ja tyttöjen (2) puolet siitä. Lesken syytinki kuului tietysti myös kauppaan. Heidän omistamaansa talonpuolikasta kutsuttiin sekä Möykyksi että Rintamöykyksi.

Repekkan kohtaloksi koitui nälkävuosien tyyfusepidemia 44 vuoden iässä vuonna 1868. Neljästä lapsesta vanhin oli 18-vuotias Jaakko Matinpoika (s. 1850), tuleva isäntä. Nuorimmainen Alpertiina oli vasta 3-vuotias. Samana vuonna oli Rebekkan anoppi Maria Justiina Möykky myös kuollut tyyfukseen.  Jaakko Matinpoika lunasti sisarusten osuudet pois ja sai talon haltuunsa 5.4.1873 tehdyllä kauppakirjalla. Puoliso Maria Erkintytär (s. 1848) löytyi vuotta myöhemmin Käyrästä. Heidän jälkeensä vuosina 1905–1907 Rintamöykky jaettiin heidän kolmelle lapselleen:

1. Rintamöykky 5/48 eli 0,1042 mtl, om. Jaakko Jaakonpoika Rinta-Möykky (kauppakirja 25.1.1907)
2. Saarimöykky 0,0208 mtl, om. Hilma Albertiina Jaakontytär Saari-Möykky, pso Hermanni Vihtorinpoika Pantti (kauppakirja 26.1.1907)
3. Uusitalo 0,0625 mtl, om. Matti Jaakonpoika Uusitalo-Möykky (kauppakirja 15.10.1905), myöhemmin myös Uusi-Möykky. Matti Jaakonpoika siirtyi Rahkolaan isännöimään ostamaansa Latva- ja Alarahkolaa v. 1916 ja käytti sen jälkeen nimeä Möykky. Talosta tuli vilkkaan kaupankäynin kohde. (Hän myi Uusitalon Anselmi Ahoselle ja Vihtori Paavo-Aholle???, joiden jälkeen talo vaihtoi omistajaa tiheään.) Matti Jaakonpoika Möykyn lähdettyä isännöimään ostamiaan Ala- ja Latvarahkolaa, Uusitalon isännäksi tuli 24.7.1916 tehdyllä kauppakirjalla puutavarakauppias Erland Grankull vaimoineen. He myivät talon tietyn hakkuuoikeuden säilyttäen Kalle ja Eliina Uurolle 1.3.1917. Uurot myivät sen jo 10.5.1917 päntäneläisille Keskirahkolan ja Harjurahkolan isännille Jaakko Rahkolalle ja Antti Korhoselle, joilta talo siirtyi mouhijärveläiselle insinöörille Fredrik Reinhomille. Reinholm sai taloon kiinnekirjan v. 1919. Siitä lunastettiin Isoniemi ja Ranteen mäkitupa v. 1921-1922 ja päätilan uudeksi omistajaksi tuli Matti Hiskiaanpoika Luoma-Halkola (s. 1857), joka sai tilaan kiinnekirjan v. 1923.

Edellä mainittu halkominen saatettiin loppuun maanmittari Einar Plantingin toimesta vuonna 1914. Siinä käytettiin hyväksi Möykyn halkomisessa noin 15 vuotta aiemmin laadittua karttaa ja jyvitystä. Nimeä Rintamöykky on käytetty harhaanjohtavasti sekä aiemmin kuvatusta Möykyn puolikkaasta että sen halkomisessa syntyneestä Jaakko Jaakonpoika Rinta-Möykyn talo-osuudesta. Jaakon veljen Hermannin vaiheista kerrotaan Rahkolan vaiheita-kirjoituksessa otsikolla Rintarahkola. Hermanni isännöi ensin Karijoen Peltoniemeä, mutta palasi sieltä Päntäneelle Rintarahkolaksi nimetyn tilan isännäksi. Jaakko Matinpojan nuorimmainen Matti Jaakonpoika päätyi myös Rahkolaan ostettuaan Alarahkolan ja Latvarahkolan v. 1916-17.

Jaakko Matinpoika Rinta-Möykky, s. 29.3.1850, k. 8.2.1927

1. puoliso: ∞ 16.5.1874

Maria Erkintytär (Käyrä), s. 18.12.1848, k. 12.1.1906

2. puoliso: ∞ 30.12.1908

Serafia Iisakintytär (Yli-Yrjänäinen), s. 23.6.1859, k. 10.3.1945

Aikuisikään eläneet lapset (kaikki 1. avioliitosta):

1. Vilhelm Jaakonpoika Möykky, räätäli, s. 3.2.1872, k. 18.4.1933. Puoliso: ∞ 25.7.1908 Amalia Jaakontytär (Kukkanen), s. 20.12.1882, k. 21.5.1954.
2. Hilma Albertiina Jaakontytär Saari-Möykky e. Möykky, s. 24.4.1878, k. 15.7.1934. Puoliso: ∞ 21.12.1904 Hermanni Valentin Vihtorinpoika (Pantti), Möykyn vävyisäntä, s. 28.9.1883, k. 30.11.1930.

3. Jaakko Jaakonpoika Rinta-Möykky e. Möykky, s. 19.5.1883, k. 17.10.1958. 1. puoliso: ∞ 22.7.1906 Maria Matintytär (Kangasniemi), s. 7.4.1881, k. 2.3.1926. 2. puoliso: ∞ 30.12.1926 Saima Aliina (Luopakka), s. 4.9.1906, k. 17.7.1948.

4. Matti Jaakonpoika Möykky, talollinen Rahkolassa, s. 16.2.1886, k. 2.5.1964, 1. puoliso: ∞ 1.7.1906 Elviira Matintytär (Kangasniemi), s. 7.7.1886, k. 7.10.1912, 2. puoliso ∞ 9.6.1913 Maija Sofia Antintytär (Heikkilä), s. 15.5.1885, k. 13.9.1951.

Jaakko Tanelinpoika luopui kokonaan Möykystä 1836

Pentilän ja Möykyn asujilla oli 1700- ja 1800-luvuilla paljon keskinäisiä avioliittoja, talojen välisiä torpparuuksia ja talokauppoja. Sijainti antaa ainakin yhden selityksen; Pentilähän tuli ensimmäisenä vastaan, kun Möykystä lähti Möykynluomaa eli Päntäneenjokea alavirtaan. Pentilän talollisen Tuomas Pentilän poika Jaakko (s. 1798) ja hänen vaimonsa Alpertiina Jaakontytär Yli-Seppänen olivat Möykyn torppareina 1827 alkaen (Mäkelä), Alpertiinan sisarpuoli Maria oli em. Jaakko Tanelinpoika Möykyn vaimo. He ostivat Jaakko Tanelinpojalle Piipariin muuton jälkeen jäljelle jääneesta Möykyn puolikkaasta puolet eli 3/32 manttaalia kauppakirjalla, joka laadittiin 4.6.1836. Samana päivänä luopui Jaakko Tanelinpoika lopustakin Möykyn omistuksestaan, kun toisen puolikkaan (3/32 mtl) osti edellä mainitun Joel Erkinpojan ja Maria Kaapontyttären poika Iisakki Joelinpoika (s. 1794). Iisakin isännyys jäi reiluun viiteen vuoteen hänen myytyään Möykyn osuutensa 24.3.1842 Heikkilän torppari Antti Jaakonpoika Tuohiluomalle ja hänen puolisolleen Priitta Leena Iisakintyttärelle kauppahinnalla 274 ruplaa 28 4/7 kopeekkaa hopeassa. Talo-osuutta kutsuttiin tuolloin Tuohi-Möykyksi.

Tästä talokaupasta riideltiin talvi- ja syyskäräjillä 1843-44. Matti Pentilä avustajanaan varatuomari Carl Fredrik Hedman oli haastanut Antti Möykyn eli Tuohiluoman katsoessaan itsellään ja vaimollaan olleen sukulunastukseen perustuva etuosto-oikeus Tuohi-Möykkyyn ja siihen kuuluvaan Harju-nimiseen torppaan. Matti Pentilän vaimo Kaisa Tanelintytär oli Taneli Kaaponpoika Möykyn tytär ja Möykyn seuraavan isännän Jaakko Tanelinpoika Möykyn sisar. Matti Pentilä oli valmistautunut sukulunastukseen tuomalla oikeuteen talletettavaksi lunastusrahana 189 hopearuplaa ja 297 ruplaa seteleinä. Asian käsittely siirrettiin seuraaville käräjille, koska oikeuden päätöksen mukaan asian jatkokäsittely edellyttäisi kauppaan johtaneen välikirjan esittämistä ja myös myyjän eli Iisakki Joelinpoika Möykyn läsnäoloa. Kaikkien asianosaisten saaminen käräjäpaikalle osoittautui vaikeaksi. Lopulta riitajuttua ei enää viety eteenpäin ja Antti Tuohiluoma haki ensimmäistä lainhuutoa Tuohi-Möykkyyn talvikäräjillä 15.4.1847 yhtä aikaa alla mainitun Albertiina Jaakontyttären kanssa. Molemmat saivat kiinnekirjan talo-osuuteensa talvikäräjillä 1848.

Suupohjan Kaiku 7.5.1918

Alpertiina Jaakontytär jäi leskeksi puolisonsa Jaakko Tuomaanpojan kuoltua vuonna 1845 (perukirja). Albertiina ja neljä elossa olevaa lastaan hakivat lainhuudot tähän yhdessä perimäänsä 3/32 manttaalin tilaan kuten edellä on mainittu. Albertiinan poika Matti Jaakonpoika ja vaimonsa Vilhelmiina (o.s. Kestilä) saivat tilan haltuunsa 1858 ja lisäsivät tilakokoa ostamalla em. Antti Jaakonpojan kuoltua Tuohi-Möykyn 1860-luvun lopussa. Näin heidän haltuunsa tuli puolet eli 3/16 manttaalia Möykystä, jonka he kauppakirjalla 15.4.1893 jakoivat tasaosuuksin pojilleen Jaakko Nestori (Ylimöykky) ja Vilhelmi (Mäkimöykky). Vilhelmi osti toisen vaimonsa Hilma Rosinan kanssa 1.10.1908 Vilhelmi ja Sofia Pentilältä 5/72 manttaalia Nirvan talosta, jonne he muuttivat. Talo tunnetaan nimellä Mäki-Kullas. Mäkimöykystä hän luopui vuonna 1912 myydessään sen Johannes Mikonpoika Vuorelle (s. 1888). Ylimöykky vaihtoi omistajaa vasta v. 1940, jolloin Verneri (s. 1899) ja Senja Luoma-Halkola ostivat sen.

Matti Jaakonpoika Möykky, s. 19.7.1831, k. 1.5.1918.
Puoliso: Vilhelmiina Matintytär Kestilä, s. 10.3.1831, k. 8.2.1911.

Lapset:

1. Justiina Liisa, s. 2.9.1854. Muutti Isojoelle 1896.

2. Amanda Sofia, s. 29.9.1856, k. 1.2.1945. Puoliso: Vihitty 1880 Jaakko Kustaanpoika Teevahainen, s. 21.7.1855, k. 7.10.1925.

3. Serafia Vilhelmiina, s. 9.11.1858, k. 1935. Puoliso: Vihitty 1880 Juho Jaakko Hermanninpoika Pantti, s. 16.3.1856.

4. Albertiina, s. 14.9.1862, k. 1917.

5. Mariana Amalia, s. 6.1.1865, k. 16.8.1930. Puoliso: Vihitty 29.12.1886 Jaakko Gabrielinpoika Keski-Puska e. Puska, s. 18.7.1866, k. 5.7.1937.

6. Jaakko Nestori, s. 31.5.1867, k. 26.11.1946. Puoliso: Vihitty 23.9.1892 Aleksandra Maria Matintytär Myllyluoma, e. Heikinniemi, s. 25.9.1868.

7. Vihtori, s. 20.4.1869, k. 28.9.1893.

8. Vilhelmi (Mäki-Kullas), s. 21.7.1871, k. 7.12.1952. 1. puoliso: Vihitty 8.5.1895 Vendla Amalia Varsaviita, s. 23.12.1873 Isojoki, k. 27.4.1902. 2. puoliso: Vihitty 10.12.1904 Hilma Rosina (Rusiina), e. Nirva, e. Pentilä, o.s. Koivukorpi, s. 6.9.1871 Karijoki, k. 12.1.1949.

Sukuyhteyskin talohaaroilla säilyi talokaupoista huolimatta. Jaakko Matinpoika Rinta-Möykyn (s. 1850) äiti Repekka oli veljesten Vilhelm ja Jaakko Nestori molempien vanhempien, Matti Jaakonpojan (s. 1831) ja Vilhelmiina Matintytär Kestilän (s. 1831), serkku, koska Repekan ja Matin äidit (Alpertiina ja Maria Jaakontyttäret Seppänen) ja isät (Jaakko ja Matti Tanelinpojat Möykky) olivat sisaruksia.

Möykyn kotipalstat halkomisessa 1898-1901 (kartta L.P. Pitkänen, KA)

Peruskartta 1971 samalta alueelta kuin yllä oleva kartta (MML)

Tämä tekstini on osittain julkaistu Suupohjan Sukututkijat ry:n jäsenjulkaisussa no 48 (2017) otsikolla Päntäneen Möykyn talonhaltijoita.

Lähteet:

KA       Ilmajoen kihlakunnanoikeuden pöytäkirjat
            Jakokartta 1898 (Pitkänen)
            EP maakuntaliiton tallenne
            Kauhajoen henkikirjat

SSHY  Kauhajoen kirkonarkistot
Raimo Ketolan tietokanta