Muisteluja koulukyydeistä Päntäneeltä

Muisteluja koulukyydeistä Päntäneeltä

Tuomo Tuuri

Seuraavassa pikkuisen faktaa ja lähinnä omakohtaista muistelua oppikoulun käynnistä Päntäneen suunnasta. Olen myös haastatellut aikaisemmin oppikoulua käyneitä serkkujani omien muistojeni tueksi.

Suomenkielistä oppikoulua ruvettiin Olli A. Laurilan koostamaa Kauhajoen Yhteislyseon historiikkiä lainaten puuhaamaan Suupohjaan 1900-luvun alkupuolella. Kauhajokelaisten käsityksen mukaan sen paikan olisi tullut olla Kauhajoella, mutta lopulliseksi sijoituspaikaksi kuitenkin tuli Kristiinankaupunki, jonne koulu sijoitettiin vuonna 1906. Sen ensimmäisistä oppilaista oli 42 % Kauhajoelta. Kauhajoelle oma oppikoulu saatiin vuonna 1928 eli aikaa kului runsas pari vuosikymmentä.

Päntäneeltä käytiin oppikoulua sekä Kristiinassa että Kauhajoella. Kauhajoen yhteislyseossa oli kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana vain yksi oppilas Päntäneeltä, kun taas vuosina 1963-69 Päntäneeltä oli jo 74 oppilasta eli 9 % kokonaismäärästä. Esimerkiksi serkkuni Irja Frösen, joka meni oppikouluun v. 1934 sekä Alli Frösen  (v. 1937) kävivät oppikoulua Kauhajoella. Irjan luokassa olivat Päntäneeltä ainakin Kastehelmi Kangas ja Irma Hirvonen.

Noihin aikoihin mitään vakituista yleistä liikennettä ei Päntäneeltä ollut tai jos oli, kuten jo sotien jälkeen oli, aikataulut eivät olleet koulunkäyntiin sopivia. Näin lähes ainoaksi mahdollisuudeksi jäi hankkia kirkolta kortteeri. Kouluahan oli kuutena päivänä viikossa, viikko oli pitkä. V. Keto-Seppälä perusti linjan Seinäjoki-Kauhajoki-Teuva vuonna 1935 rehtori Pyhälän aloitteesta, mutta tämä linja ei antanut helpotusta Päntäneen suuntaan.

Kun serkkuni Loviisa vuonna 1950 aloitti oppikoulun, oli Isojoelta Salosen Liikenteellä vuoro, joka suurin piirtein sopi koululaisille. Linja kuitenkin lopetti ja muutakin linja-autoliikennettä jo oli, mutta aamulla olisi pitänyt lähteä klo 6:40 ja illalla olisi Päntäneellä ollut takaisin vasta klo 17:15. Se oli liian pitkä päivä. Niinpä Loviisa asui Soilikki-serkun (1951) kanssa viikot kirkonkylässä useammassakin eri kortteerissa käyden kotona keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.

Kun itse aloitin oppikoulun vuonna 1954, oli yhteystilanne kirkolle edelleen sellainen, että joukko vanhempiamme alkoi etsiä ratkaisua kotoa tapahtuvan koulunkäynnin mahdollistamiseksi. Lopulta löytyi ratkaisu. Urho Möykyllä oli taksioikeudet ja hänen kanssaan päästiin sopimukseen koulukuljetuksesta.

Muistan, että aluksi kuljimme kuukauden tai pari Pobedalla, jota ajoi Pentti Möykky. Melko pian Urho hankki pakettiauton, joka oli muistaakseni Ford-merkkinen. Siihen rakennettiin pituussuuntaiset penkit ja pakoputki käännettiin tulemaan peräosassa sisäkautta niin, että saatiin sisään lämpöä talvikelillä. Taidettiin siihen tehdä pari ikkunaakin. Sillä kuljettiin vuoden verran pääasiassa Urho Mäenpään kuskaamana.

Urho Möykyn punainen Fordson pakettiauto, Mäenpään Urho kuskina. Kuvan henkilöt vasemmalta lukien: Marja-Leena Luoma-Nirva, Soilikki Tuuri, Tuula Mäki-Rahkola, Urho Mäenpää (takana, kuski), Kaija Saarela, Tuulikki Saarela, Juha Virtanen (Paarlahti), Unto Latva-Käyrä, Marja-Leena Yrjänäinen, Jouni Virtanen (Paarlahti), Salme Rintaniemi ???, Pirjo Leskinen, Orvokki Hautamäki, Alli Keto-Keturi?, Markku Virtanen (Paarlahti), Juhani Tuuri, Reijo Kujanpää, Tuomo Tuuri.

Seuraavaksi ajopeliksi löytyi IFA Granit pakettiauto, joka oli kooltaan huomattavasti suurempi. Ensimmäiset koulumatkat sillä tuntuivat aika juhlallisilta. Koululaisten määrä Päntäneeltä kasvoi vuosi vuodelta ja lopulta Möykyn Urho osti käytetyn linja-auton, merkiltään Opel, jos oikein muistan. Mäenpään Urho sai linja-autokortin ja hän jatkoi kuskina. Myös Metsä-Pentilän Toivolla oli linja-autokortti ja hänkin oli joskus ajamassa. Auto oli tallissa Ollilan oikoosella nykyisellä Hautamäen Taimin tontilla. Muistan kuinka joskus auton alla piti pitää nuotiota, että sen sai talvipakkasella käyntiin.

1957-58 vaiheilla Päntäneeltä alkoi oppikoululaisia olla jo niin paljon, että Keto-Seppälä alkoi olla kiinnostunut koulukuljetuksista ja niinpä se toteutuikin, aluksi Keto-Seppälän Aronkylän varikolta käsin, kuljettajana Holma (etunimeä en muista), ja myöhemmin normaalina linjaliikenteenä aikataulut koululaisten tarpeisiin sovitettuna. Se tuli myöskin edullisemmaksi oppilaiden vanhemmille, jotka kyydit joutuivat maksamaan. Yleensä yhtenä päivänä viikossa koulu alkoi tuntia myöhemmin kuin tavallisesti. Silloin ajoimme kouluun polkupyörällä, jos oli tarpeeksi lämmin eikä ollut sadepäivä. Se oli kyllä ihan hyvä kuntolenkki.

Eräänä esimerkkinä silloisesta elämänmenosta muistan tapauksen, kun jo Keto-Seppälän linjaliikenteen aikana mentiin kouluun ja Heittolan kohdassa pysäytettiin ottamaan kyytiin koululaisia. No, kuski oli jo lähdössä, kun joku huomasi, että sillan toisella puolella liki kilometrin päässä oli tumma hahmo valkoista lunta vasten tulossa melkoista vauhtia. Arveltiin, että linja-autoon hänellä oli tavoite ja kuski odotti rauhassa varmaan 4-5 minuuttia. Kun isäntä sitten viimein nousi hohuuttaen sisälle ja sanoi kuolemattomat sanat ”Justihin kerkesin!”, herätti se yleistä hilpeyttä. Aika ei silloin ollut niin kortilla.

Siihen aikaan kuskitkin tulivat tutuiksi ja monesti kysyivät, mitä oli sattunut, jos joku puuttui joukosta. Oikein sydäntä lämmitti, kun olin linja-autoasemalla jo 90-luvulla hakemassa jotain pakettia Vaasan suunnasta ja sen antoi kuskiveteraani Lasse Kallio-Könnö, joka sanoi muistavansa minut kouluajoilta samoin kuin sisareni Lean, joka paketin lähetti. Lasse oli tosi suosittu kuljettaja. Vuonna 1960 sain ajokortin ja lukion viimeisen vuoden kuljin koulua kapealla Mossella Latva-Käyrän Unton, Rannan Raimon ja Pekarilan Antin kanssa.

Niistä ajoista on koulunkäynti muuttunut aika tavalla, kuljetukset pelaavat, eväitä ei tarvitse ottaa mukaan, lukukausimaksuja ei ole, kelirikko ei enää vaivaa Päntäneentiellä ja muutenkin maailma on muuttunut. Enimmäkseen on menty hyvään suuntaan. Läksyjä joutunee kuitenkin vieläkin lukemaan.

Lähteet:  
Kauhajoen yhteislyseo 1928-1975, Olli A. Laurila

Irja Asukas, Loviisa Seppänen