Hae tästä blogista

26.3.2014

Päntäneen sähköosuuskunta

Päntäneen sähköosuuskunta, osa sähköistyksen ja kylän historiaa

Tuomo Tuuri


Elämäni ensimmäisen työtodistuksen olen saanut v. 1961 Päntäneen sähköosuuskunnalta, jonka palveluksessa olin hetken ennen armeijaan menoani. Suurin osa työajastani kului Hautalanmäen suunnassa, jonka linjaa uusittiin pylväiden ollessa jo aika tavalla lahonneita. Siksipä ajattelin kaivella jonkin verran osuuskuntaan liittyvää historiaa ja sijoittaa sitä vähän laajempaankin tarkasteluun.

Suomessa sähkön käyttö lähti liikkeelle kansainvälisesti katsoen etulinjassa. Skandinavian ensimmäiset sähkövalot otettiin käyttöön Tampereella v. 1882 Finlaysonin kutomosalissa ja katuvalot 1888. Kaupungit oli sähköistetty lähes 100%:sti 1930-luvulla, maaseudulla v. 1925 sähköistysaste oli vasta 40% luokkaa.

Alkujaan käytettiin yksinomaan tasavirtaa, Suomessa Gottfrid Strömberg teki 1889 ensimmäisen tasavirtadynamonsa. Vaihtovirtatekniikan edistyminen mahdollisti sähkön siirtämisen siirtohäviöiden liikaa kasvamatta pidempienkin matkojen päähän nostamalla muuntajilla siirtojännitettä. Vaihtovirta löi itsensä läpi 1920-luvulla, muuntajien valmistuksen aloitti Suomessa Strömberg jo 1910-luvulla.

Sähköistys lähti yleensä etenemään koskien yhteydessä olevien sahojen ja myllyjen tai muun teollisen toiminnan mahdollistamana. Niinpä Päntäneelläkin sähköä oli saatavissa 1921 Käyräkosken myllyltä ja Kullaan myllyltä. Tiettävästi vielä silloin oli kyseessä tasavirta.




Ilkka 6.9.1927
Vähitellen alkoi ilmetä tarvetta perustaa Päntäneellekin oma sähköyhtiö, joka takaisi sähkön laajemman ja varmemman saatavuuden. Lisävalaistusta asiaan antaa 6.9.1927 Ilkassa ollut juttu, jossa käsiteltiin Päntäneen sähköistystä. Sen mukaan Jyllinkosken Sähkö-Osakeyhtiö oli lähestynyt päntäneläisiä kannustaen heitä valmisteleviin sähköistystoimiin. Taustalla ainakin osittain oli se, että Seinäjoella oli suuri osa Jyllinkosken sähkön kulutuksesta jäänyt pois ja näin vapauttanut kapasiteettiä. Jyllinkoski toisi Kainastolta Lylykylän kautta korkeajännitelinjan Päntäneelle, jossa perustettaisiin osuuskunta siksi, että saataisiin osuuskunnalle Päntäneen Osuuskassan kautta Osuuskassojen Keskuslainarahastolta kuoletuslaina yrityksen rahoittamista varten. Tätä sähkökysymystä kannattavia kansalaisia oli kutsuttu kokoukseen Päntäneen Osuusmeijerin konttorille asian panemiseksi alulle. Lähtökohtana oli jakeluyhtiö, joka ostaisi myymänsä sähkön. Kyseisen tyyppisistä osuuskunnista löytyi jo runsaasti malleja ja niinpä Päntäneen sähköosuuskunta perustettiin 30.12.1934, jolloin osuuskuntaan heti liittyi 44 jäsentä. Kirjoissa jäsen no:1 oli Juho Ranta. 5.2.1935 mennessä jäseniä oli jo 157 kpl.

Ensimmäiseen hallitukseen valittiin Juho Kullas, J.K.Lapikisto, Juho Ranta, Aleksi Korhonen ja Eino Luoma-Nirva. Juho Kullas toimi myöhemmin pitkään osuuskunnan puheenjohtajana hänellähän oli jo aikaisempaa kokemusta Kullaan myllyn sähköntuotannosta. Ensimmäisenä isännöitsijänä toimi Kustaa Lapikisto.

Sähkö ostettiin Jyllinkosken Sähköltä, vaikka aluksi alustava sopimus oli Kosken Myllyn kanssa. Kosken vesivoimateho oli kuitenkin niin pieni, että kunnollinen generaattorin apumoottori olisi tarvittu. Luotettavaa vaihtoehtoa ei ollut, joten sopimus siis tehtiin lopulta Jyllinkosken kanssa.

Sähkön syöttö tapahtui Kainaston sähköasemalta 20kV linjalla muuntoasemille, joissa oli ostosähkön mittauspiste. Siihen asti Jyllinkoski oli vastuussa sähkön toimituksesta. Mitään nykyaikaista rengasverkkoa sähkön saannin varmistamiseksi eri kautta ei silloin vielä ollut. Muuntajat (2 tai 3 kpl) ostettiin Jyllinkoskelta, ne olivat Siemensin ns. maatalousmuuntajia. Asennustyöt annettiin Osk Hankkijalle. Muuntajakopit tehtiin Sähkötarkastuslaitoksen piirustuksen No:2 mukaan ja ne otti tehdäkseen J. J. Rahkola.

Näin sähkönjakelu saatiin pikkuhiljaa käyntiin. Tariffit määriteltiin ja hinnoiteltiin. Vuoden 1937 kevätkokouksessa keskusteltiin sähkömaksujen koontitavasta. N.s. pohjamaksun kantamista vastustettiin, mutta päätökseksi tuli, että sellaista saadaan kantaa kunhan määrä ei nouse 5 tmk suuremmaksi osuutta kohden.

Vuonna 1941 uusittiin hintatariffi Kauhajoen sähköverkolla käytössä olleen mukaiseksi ja 1952 valtakunnallisen tariffin mukaiseksi. Sähkön hinta oli esim. v. 1949 pohjamaksusta riippuen 11-21 mk/kWh. Liikevaihto oli esim. v. 1954 noin 4 milj. mk luokkaa, josta sähkön ostoon Jyllinkoskelta n. 2,33 milj. mk. Tulopuoli muodostui sähkön myynnistä ja linjamaksuista. Vuonna 1943 liityttiin Suupohjan sähköyhtymien liittoon, johon edustajiksi valittiin Juho Kullas ja isännöitsijä J.K.Lapikisto.

Osakkaat olivat pääasiassa maataloja, mutta esimerkkejä muistakin oli. Eräs liittyjistä oli v. 1945 Päntäneen Naisosasto, joka tarvitsi liittymän pellavanpuhdistuskonetta, loukkumyllyä, varten. Pellavan käyttö ja viljely oli sotien jälkeen yleistä kuten moni vielä muistaa. Muistan itsekin kun Seuratalon vieressä oli rakennus, jossa pellavaa käsiteltiin.

Vuonna 1946 uudeksi isännöitsijäksi valittiin Aleksi Korhonen, joka luopui toimesta v. 1951 terveydellisistä syistä. Seuraavaksi isännöitsijäksi valittiin Toivo Kauramo, jonka pyytämä palkka oli hakijoista pienin. Muita hakijoita olivat Paavo Tainio ja Esko Korhonen.  Sekä Paavo että Esko olivat toimineet aikaisemminkin osuuskunnan erilaisissa töissä ja jatkoivat osuuskunnan lopettamiseen saakka. Kauramon jälkeen isännöitsijäksi valittiin v. 1953 Martti Mäki-Rahkola, joka hoitikin virkaansa osuuskunnan lopettamiseen saakka.

Sähköosuuskunnan toiminta oli vilkasta koko lähes 30-vuotisen toiminnan ajan. Muuntajien paikasta kiisteltiin ja erinäisiä valituksia tuli eri puolilta jakeluverkkoa ja niitä käsiteltiin. Asiat olivat läheisiä ja oli helppo vaikuttaa toimintaan. Pyrittiin mm. vaikuttamaan vehnämyllyn perustamiseen Päntäneelle. Henkilökohtaisesti muistan, että muuntajan kapasiteettia  oli varattava   puintipäiväksi. Meille tuli sähkö Rahkolan muuntajalta ja 11 kW maatalousmoottori kuormitti muuntajaa reippaasti. Jännitteenvaihtelua esiintyi niin, että remmihaan kohta näkyi valoissa kirkkaampana välähdyksenä.

Sota-aikana ja sen jälkeenkin oli pitkään puutetta asennustarvikkeista ja kuparista. Raskaiden sotakorvausten takia raaka-aineista oli puutetta, korvaukset olivat etusijalla. Vasta 1950 Päntäneen sähköosk pöytäkirjoissa voitiin todeta eräiden piikkilankalinjojen korvaus kuparilla, jota nyt oli saatavissa. Kuparin valta sähkönsiirrossa kesti 70-luvulle saakka, jolloin alumiini kevyempänä ja halvempanakin sekä kohtuullisen hyvänä sähkönjohtajana alkoi vallata alaa. Tähän liittyen muistan kun aikoinaan Strömbergillä ollessani silloinen varatj Olavi Neuvo piti eräässä insinöörikerhon kokouksessa alustuksen Strömbergin Vaasan tehtaitten rakentamisesta (tuotanto alkoi v. 1944) ja sen roolista sotakorvaustarvikkeiden ja laitteistojen toimittajana. Neuvon mukaan raaka-ainepula oli todellinen. Silloin oli sähkölaitteilla todella menekkiä, saatava hintakin oli hyvä, mutta sotakorvausten päätyttyä alkoi kova sopeutuminen. Kauppa vapautui pikku hiljaa ja sähkölaitteet piti saada myytyä maailmanmarkkinoita vastaavaan hinta- ja laatutasoon. No, siinä toki onnistuttiin!

Kuparin roolista vielä seuraava tarina, totuudesta ei ole 100% varmuutta. Sotakorvauksiin Neuvostoliitolle sisältyi mm. useita jäänsärkijöitä. Erään tällaisen vastaanottotarkastuksessa tarkistettiin murtajan sauna. Sauna näytti hyvältä, mutta tarkastaja ei hyväksynyt lauteita, koska ne olivat puusta. Suomalaiset olivat hämmästyneitä, että ainahan on lauteet puusta tehty. Tarkastajan vaatimus oli, että lauteet on tehtävä kuparista. Kuparistahan ne sitten tehtiin, ei siinä auttaneet suomalaisten väitteet, että takapuolihan kuparilauteilla palaa ja sukukalleudetkin ovat vaarassa. No, kuparihan oli arvokasta ainetta, varmaan meni hyvään käyttöön!

Vuonna 1961 Juho Kullas kuoli ja Lauri Tuuri seurasi hallituksen puheenjohtajana. Toimintakertomuksen (v 1961) mukaan osuuskunnalle oli nyt laitettu oma kyllästyslaitos, jonka valmisti Yrjö Heittola pajallaan. Laitos tuli maksamaan 165.000 mk. Kesällä kyllästettiin 300 pylvästä ja kyllästys tuli maksamaan 305 mk/kpl. Kuparia, jonka hinta oli 335 mk/kg, käytettiin linjojen vahvistuksiin ja korjauksiin 664 kg.

Kesäkuussa 1962 kutsuttiin ylimääräinen osuuskuntakokous koolle pohtimaan Jyllinkoskella teetetyn rakentamissuunnitelman toteuttamista tai mahdollista liittymistä Jyllinkosken Sähkö osakeyhtiöön. Päätös siitä tehtiin sitten osuuskunnan syyskokouksessa marraskuussa samana vuonna. Kun Päntäneen Sähköosuuskunta sitten liittyi Jyllinkosken Sähköön 1.1.1963, kuluttajia oli 457 ja tariffiyksikköjä 4214 kpl (perustariffi + huonemäärä + pinta-alatariffi). Tällöin alueella oli jo 16 muuntopiiriä: Hautala, Ketola, Korpikylä, Kullas, Kyyny, Halkola, Rahkola, Nirva, Keturi, Myöhänen, Mäki, Puska, Marttunen, Käyrä, Metsäranta ja Kestilä sekä tulossa Möykky. Näistä Rahkolan muuntopiirissä oli suurin muuntaja (100 kVA), kun muiden muuntopiirien muuntajatehot vaihtelivat 20 – 50 kVA:n välillä. Yhteinen muuntajateho oli noin 700 kVA.

Kuvassa yllä selostus päätös-
kokouksesta marraskuussa 1962
Kauhajoen kunnallislehdessä.
Mainittakoon, että kirkolla oleva Kauhajoen Sähköverkko Oy liittyi Jyllinkoskeen vasta vuonna 1968, vaikkakin Kauhajoen kunta teki jo 1962 päätöksen liittyä keskustan kiinteistöjensä osalta Jyllinkosken Sähköön.

60-luvun tienoilla Jyllinkosken Sähköön liittyi pieniä sähkönjakeluyhtiöitä toistasataa kappaletta. Pääasiallisesti syynä oli runsas kulutuksen, turva- ja laatuvaatimusten kasvu. Verkoston uudistamispaine oli suuri ja siinä Jyllinkoskella riittikin työtä runsaasti jopa vuosikymmeniksi.

Jyllinkosken Sähkön (per.v. 1912) menestykseen alkuvaiheessa lienee vaikuttanut vesimäärän ja sitä kautta tehon (250 kVA) huomattavasti suurempi määrä ja luotettavampi varajärjestelmä esim. Kosken Myllyyn verrattuna. Päntäneenkin sähkönsaantivarmuus parani v.1938, kun Jyllinkosken Sähkö kolmen vuosikymmenen omatoimisuuden ja pelkästään oman sähköntuotannon jälkeen liittyi ensi kerran valtakunnan verkkoon hankkien näin lisäenergiaa Länsi-Suomen Voima Oy:n Harjavallan voimalalta ja vuodesta 1950 Pohjolan Voiman Kemi Isohaaran voimalaitoksesta. Vuonna 1952 perustettiin Etelä-Pohjanmaan Voima Oy, jossa myös Jyllinkosken Sähkö oli osallisena ja joka rakennutti Vaasan Vaskiluodon 38 MW höyryvoimalan.

Nyt, kun elämme vuosituhatta 2000, ei Jyllinkosken Sähköäkään enää ole. 1990-luvulla alkoi sähkölaitosten piirissä suuri uudelleenjärjestäytymisen aika, jolloin Jyllinkosken Sähkökin liitettiin ensin Länsivoimaan ja sitten Fortum Oy:öön. Syitä muutokseen on monia; sähkömarkkinoiden vapautuminen (Sähkömarkkinalaki 1995), tehokkuuden parantaminen, verkostotoiminnan ja sähkönmyynnin eriyttäminen jne. Infrastruktuuri sähkönjakelun osalta on ollut jo hyvän aikaa kunnossa eikä mitään kovin suuria investointeja siihen liene odotettavissa, pääosin on huolehdittava verkoston ylläpidosta ja naapurimaayhteyksien lisäämisestä sekä siirtokyvyn parantamisesta sähkönkäytön kasvaessa.

Tällä hetkellä, kun ostamme vesivoimatilanteesta riippuen 15-25% sähköstämme ulkomailta (pääosin Venäjältä ja Ruotsista), ainoa huoli on edullisen sähkön riittävyys. Tämän hetkinen sähkön siirtokyky Venäjän suunnasta on 1400 MW ja Ruotsin suunnasta 1600 MW. Suomen sähkönkulutuksen huipputehohan on suurimmillaan talvella ja on n. 14000-15000 MW luokkaa. Mainittakoon, että 2010 mennessä rakennetaan 400 kV tasavirtayhteys Rauman ja Ruotsin Forsmarkin välille siirtokyvyltään 600-800 MW. Samoin valmistuu vuonna 2006 yhteys Suomen ja Tallinnan välille. Meriyhteyttä Venäjälle kaavaillaan.

Kioton sopimuskin asettaa omia rajoituksiaan päästökaupan asettamien lisäkustannusten muodossa. Siihen katsoen ei ehkä olisi 90-luvulla kannattanut olla niin edistyksellinen päästöjen rajoittamisessa (hyvä asia tietenkin). Ainakin olisi 90-luvun alkupuolen laman olosuhteet (= sen hetkinen pienempi energian käyttö) tullut huomioida päästöoikeuksien määrittelyssä. Tulossa oleva uusi ydinvoimala tuotantokapasiteetin lisääjänä antanee siihen jonkin verran helpotusta. Silloin, kun Ruotsilla ja Norjalla on hyvä vesivoimatilanne, ei Suomen kivihiilellä käyviä lauhdevoimaloita juuri kannata päästöoikeuksien korkean hinnan takia käyttää eli sähkön tuonnin osuus kasvaa. Marraskuussa 2005 eduskunta teki hallituksen ehdotuksesta päätöksen, että veronmaksajat ottavat kontolleen osan päästökaupan kustannuksista. Nähtäväksi jää millainen vaikutus sillä tulee olemaan sähköenergian hintaan. Energiapolitiikan jäntevöitymistä poliittisella tasolla kaivataan. Voisikohan pitkällä säteellä tavoitteeksi ottaa Suomen muuttaminen sähkön maahantuojasta viejäksi? Sähköhän on sitä paitsi sikäli poikkeava myyntituote, että ostaja saa sen käyttöönsä silmänräpäyksessä tarvitessaan, käytännössä ilman toimitusaikaa. Minkä tahansa muunlaisen energian ostohan vaatii pitemmän tai lyhyemmän toimitusajan.

Joka tapauksessa Päntäneen sähköosuuskunta täytti sille aikanaan asetetut tavoitteet liki 30 vuotta asiallisesti ja kunnialla, joten muistelkaamme sitä yhtenä eteenpäin menevän kehityksen ajanjaksona kylämme historiassa.

JYLLINKOSKEN SÄHKÖ OY:N LIITTYNEET KAUHAJOKISET SÄHKÖOSAKEYHTIÖT JA -OSUUSKUNNAT

Liittyjä         Liitt pvm     Kuluttajia Tar.yks.

Aron Sähkö ja Mylly     1.7.1962     490 4791
Hangaskylän Sähköosuuskunta     1.1.1956     104 871,5
Harjankylän Sähköosuuskunta     1.1.1962     53 436
Hyypän Sähköosuuskunta     1.1.1957     339 2673
Kainaston Asemanseudun Sähköosk 18.10.1949  109 708
Kauhajoen Sähköverkko             1.1.1968     924 14109
Kokko-Lylysalon Sähköosuuskunta 1.7.1963     94 786,5
Kokon Sähköosuuskunta 1.1.1964     117 1031
Kosken Sähkö Oy                 1940
Lamminmaan Sähköyhtymä 1.1.1961     18 134
Luomankylän Sähköyhtymä         1935
Lustilankylän Sähkö Oy         1.1.1963     107 728,5
Nummijärven Sähköosuuskunta 1.1.1956     87 677
Nummikosken Sähkötoimikunta 1.1.1955     69 570
Päntäneen Sähköosuuskunta 1.1.1963     457 4214
Talvitien Sähköosuuskunta 1.1.1960     39 329
Uuron Sähköosuuskunta         1.7.1963     52 414

Lähde: Veli Pienimäki/JS:n historia


P.S. Osuuskunnan loppuvaiheiden ajalta on vielä hukassa esim. hallituksen pöytäkirjoja, liittymissopimus Jyllinkoskeen ja mahdollisesti muutakin aineistoa. Jos jollakin on tietoa, mitä tahansa asiaan liittyvää, pyydän ottamaan yhteyttä. Yritetään saada kaikki aineisto Kauhajoen kotiseutuarkistoon jälkipolvien saataville.  T.T. 

Lähteet:
Päntäneen Sähköosuuskunta pöytäkirjat, Päntäneen kyläkirja, Jyllinkosken Sähkö 1912-92, Suomen sähkölaitosyhdistys, Kauhajoen Kunnallislehti
Esko Korhonen, Asko Kahila (Fortum Sähkönsiirto Oy), Veli Pienimäki (Eltec Networks Länsi Oy)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti